Kolme näkökulmaa eläkeuudistukseen 2025

Eläkevarojen sijoittaminen on järkevä tapa lisätä yhteistä eläkevarallisuutta. Hyvät sijoitustuotot hillitsevät eläkemaksujen nousua ja varmistavat, että kohtuulliset eläkkeet voidaan maksaa myös tulevaisuudessa. 

Eläkemaksuja on rahastoitu jo vuosikymmeniä eläkkeiden turvaamiseksi. Eläkevarojen merkitys kasvaa entisestään tulevaisuudessa, koska Suomen syntyvyys on matala. 

Eläkevarojen sijoitustoimintaa hoitavat työeläkelaitokset, kuten työeläkeyhtiöt. Käytännössä noin neljännes eläkemaksuista sijoitetaan tulevia sukupolvia varten. Eläkevaroja on yhteensä jo yli 250 mrd. euroa (2024). 

Sijoitustoiminnan uudistaminen on osa laajempaa eläkeuudistusta, joka perustuu Petteri Orpon hallituksen asettamaan tavoitteeseen.  

Hallitusohjelman mukaan eläkeuudistuksen on vahvistettava julkista taloutta noin miljardi euroa. Yksi keino tavoitteen saavuttamiseksi on parantaa eläkevaroille saatavia sijoitustuottoja. 

Suomessa eläkevarojen hallinnointi perustuu tarkkaan sääntelyyn ja valvontaan. Sääntely koskee esimerkiksi sijoituskohteiden hajauttamista, riskienhallintaa sekä sijoitustoiminnan avoimuutta. 

Lain mukaan eläkevarat on sijoitettava tuottavasti ja turvaavasti. Tuottavuus tarkoittaa sitä, että sijoituksille halutaan mahdollisimman suuri tuotto. Turvaavuus tarkoittaa sitä, että sijoitustoiminnassa vältetään liiallista riskinottoa. 

Sijoittamista ohjataan vakavaraisuussääntelyllä. Sääntely määrittää, kuinka paljon riskiä sijoituksille voi ottaa. Julkisen alan työeläkelaitokset, kuten Keva, eivät kuulu tämän sääntelyn piiriin. 

Työeläkelaitoksia valvoo Suomen rahoitus- ja vakuutusvalvontaviranomainen Finanssivalvonta. 

Uudistus parantaa yksityisten alojen työeläkelaitosten mahdollisuuksia tavoitella parempia tuottoja eläkevaroille.  

Parempia tuottoja tavoitellaan muuttamalla sijoittamista ohjaavaa sääntelyä. Sääntelymuutokset mahdollistavat sijoitusten osakepainon kasvattamisen ja vähentävät sijoitusten pakkomyyntiä epäsuotuisina aikoina. 

Lisäksi uudistus laajentaa velkavivun käyttömahdollisuuksia kiinteistösijoituksissa ja rajoittaa yritysten maksamien eläkemaksujen takaisinlainausta. 

Suurempien tuottojen tavoittelu kasvattaa eläkevarojen sijoitusriskiä. 

Automaattinen vakauttaja on mekanismi, joka sopeuttaa eläkejärjestelmää yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin.  

Kun eläketurvan rahoitus pidetään tasapainossa, kohtuullisia eläkkeitä voidaan maksaa myös tulevaisuudessa. 

Automaattinen vakauttaja ei poista eläkkeisiin liittyviä poliittisia päätöksiä, mutta se vähentää niiden tarvetta. 

Automaattinen vakauttaja on osa eläkeuudistusta, joka perustuu Petteri Orpon hallituksen asettamaan tavoitteeseen. 

Hallitusohjelman mukaan eläkeuudistuksen on vahvistettava julkista taloutta noin miljardi euroa. Lisäksi hallitus tilasi sääntöpohjaisen mekanismin, joka vakauttaa eläketurvan rahoitusta pitkällä aikavälillä.

Eläkeuudistuksessa sovittu inflaatiovakauttaja leikkaa työeläkkeisiin vuosittain tehtäviä indeksikorotuksia, jos eläkkeet nousevat palkkoja nopeammin kahden vuoden ajanjaksolla.  

Käytännössä inflaatiovakauttaja sidotaan työeläkeindekseihin.  

Työeläkkeissä käytetään kahta indeksiä:  

1. Työeläkeindeksillä tarkistetaan maksussa olevat työeläkkeet vuosittain, jotta niiden ostovoima säilyy. Työeläkeindeksi seuraa enimmäkseen yleisen hintatason muutosta.
2. Palkkakerroin varmistaa, että kertynyt eläke säilyttää arvonsa suhteessa ansioiden kehitykseen. Sitä käytetään eläkkeelle jäädessä. Palkkakerroin seuraa enimmäkseen palkansaajien ansiotason kehitystä.

Inflaatiovakauttaja pienentää työeläkeindeksiä, jos se kasvaa palkkakerrointa enemmän kahden vuoden ajanjaksolla. Tällaiset tilanteet ovat harvinaisia. Yleensä palkat kehittyvät eläkkeitä nopeammin. 

Inflaatiovakauttajan tavoitteena on hillitä eläkemenojen kasvua estämällä useana vuonna toistuvat poikkeuksellisen suuret eläkekorotukset. Inflaatiovakauttaja on tarkoitus ottaa käyttöön aikaisintaan vuonna 2030.

Lue lisää: Indeksit eläkkeissä

Kyllä, esimerkiksi vanhuuseläkeikä on sidottu elinajanodotteen kehitykseen. Tämä auttaa hillitsemään kustannusten kasvua, joka johtuu eliniän pitenemisestä.  

Samaan pyrkii myös toinen vakauttaja, elinaikakerroin, joka sopeuttaa eläkkeiden tasoa muuttuvaan elinikään. Elinaikakerroin lasketaan kullekin ikäluokalle vanhuuseläkeiän lähestyessä.

Kyllä, automaattisia vakauttajia on esimerkiksi Saksassa, Ruotsissa ja Kanadassa. 

Jokaisessa maassa on oma järjestelynsä. Esimerkiksi Ruotsissa on käytössä ns. indeksijarru. Jos eläketurvan rahoitus heikkenee, eläkkeiden indeksikorotukset pienenevät hieman. Ja päinvastoin: hyvässä rahoitustilanteessa eläkeläiset saavat hiukan tavallista enemmän eläkettä. Ruotsissa eläkemaksu ei jousta, se on lukittu vakiotasolle.

Eläkeuudistuksessa sovittu inflaatiovakauttaja leikkaa maksussa olevien eläkkeiden korotuksia, jos työeläkeindeksi nousee palkkakerrointa nopeammin kahden vuoden ajanjaksolla. Tällöin työeläkeindeksin korotukset rajoitettaisiin palkkakertoimen suuruisiksi. 

Eläkkeensaajalle tämä tarkoittaa, että joinakin vuosina eläkkeitä saatetaan korottaa vähemmän kuin korotettaisiin ilman inflaatiovakauttajaa.  

Inflaatiovakauttaja voi tulla käyttöön tilanteissa, joissa yleinen hintataso kasvaa voimakkaammin kuin palkat. Tilanne ei ole kovin yleinen, sillä yleensä palkat kasvavat voimakkaammin kuin yleinen hintataso.

Inflaatiovakauttajaa sovelletaan ensimmäisen kerran aikaisintaan vuonna 2030 tehtäviin indeksitarkistuksiin.

Muutoksia ei tule itse eläke-etuuksiin, eläkkeen kertymiseen tai eläkeikään. Eläkkeet kertyvät kuten ennenkin ja eläke–etuudet pysyvät ennallaan. Vuoden 2017 eläkeuudistuksen mukaiset eläkeiän korotukset säilyvät ennallaan.